Tervetuloa minun maailmaani! Näin aluksi lienee syytä kertoa vähän omista taustoistani. Sen jälkeen on helppo ymmärtää, miksi kirjoittelen pääasiassa treenaamiseen, liikkumiseen ja elämään yleensäkin liittyvistä asioista. Toki, joukkoon saattaa aina mahtua jokin kannanotto jostain toisestakin aiheesta.
Tätä blogia kirjoittelee 38-vuotias nainen, joka jo elämänsä alkuvaiheessa hurahti tyystin urheilun, treenaamisen ja kilpailemisen pauloihin. Lajeina on ollut niin yksilö- kuin joukkuelajitkin ja jokunen SM-mitalikin kaapista löytyy. Ammatin puolesta olen kisannut myös Suomen ulkopuolella PM-kisoissa. Ikävä kyllä sain huomata, että kaikki hauska loppuu aikanaan ja enemmän tai vähemmän virallisesti päädyin lopettamaan kilpaurheilu-urani viime kesän päätteeksi. Sinetin päätökselle teki kai lopulta se tosiasia, että jo vuosia sitten loukkaamani polvi ei enää kestä täysipainoista treenaamista ja kilpailemista. Ja sekös syö mieltä ja kroppaa. Ja sen myötä on päässyt tutustumaan myös omaan itseensä vähän syvällisemmin.
Mutta kun kerran urheilu on muodostunut elämäntavaksi, sen lopettaminen ei ole niin yksinkertaista. Noin 31 vuotta tuli treenattua säännöllisesti niin yksin kuin joukkueenkin mukana, useita kertoja viikossa. Ja aika lailla omat aikataulut muodostuivat aina treenien ympärille. Lopettamisen jälkeen tulikin sitten melkoinen tyhjiö ja ankara pohdinta siitä, että entäs nyt? Toisaalta tuntuu vapauttavalta, että enää ei ole kiinni treeniaikatauluissa, mutta toisaalta taas jää kyllä kaipaamaan kaikkia niitä kavereita, jotka edelleen jatkavat treenaamista yhteisten tavoitteiden eteen. Ja kun pelikausi taas alkoi, oli kieltämättä hitusen haikea olo – meikäläinenhän oli ihan väärässä paikassa, katsomossa. Ei enää pukukoppibiisejä, huikeita fiiliksiä kentällä ja sen ulkopuolella tai ennen kaikkea loistavia, yhteiset tavoitteet omaavia pelikavereita. Toki, eihän kaverit mihinkään hävinneet, mutta itse en enää ollut täyttämässä yhteisiä tavoitteita.
Viime syksy ja kevät menivät mukavasti treenaillen omaan tahtiin. Kesäkauden alkaessa toukokuussa tulikin sitten yllättäen sellainen hetki, että treenaaminen jäi. Liekö sitten jotenkin vähän laittanut mielen apeaksi tuo pelikauden alkaminen… reilut pari kuukautta meni vähän kuin ihmetellessä. Se kun ei ole ihan sama asia, että raitapaidassa viheltelet kavereiden ja muidenkin pelejä.
Niinpä sitten päätin tehdä elämäntapamuutoksen – hah, eli siis päätin alkaa treenaamaan uudelleen omaksi ilokseni ja samalla teen pienimuotoisen ravintoremontin. Olin jo aiemmin hurahtanut Tapout XT:n maailmaan ja ensimmäinen 12 viikon setti tuli tehdyksi jo syksyllä. Nyt päätin aloittaa saman ohjelman uudelleen ja lisään matkaan mukaan sekä kahvakuulailua että vähän sauvakävelyä ja rullaluistelua. Ja siihen kiilaksi vähän ruokakuria, niin eiköhän tästä hyvä tule.
Mutta kaikesta tästä ja paljosta muustakin skirjoittelen tähän blogiin.